Ihan hassu ajatus tuli mieleeni, kun eräs äiti mainitsi olevansa "vain poikalasten äiti" ja ilmoitti samaan hengen vetoon, että tämän takia hän ei voi edes ymmärtää tiettyjä tyttöihin liittyviä asioita.
Omat lapseni edustavat kumpaakin sukupuolta ja näin ollen olen saanut heiltä kaikenlaista kasvatusta. Mutta miten on - kasvattavatko poikalapset äitiä aivan erilailla kuin tyttölapset?
Ehkä poikien äiti sietää enemmän meteliä ja epäjärjestystä kuin pelkästään tyttöjen kasvattama äiti?
Entä sitten jos lapsia on vain yksi? Ja tämä ihana ainokainen on balettia harrastava nuorimies tai rasavilli poikatyttö? Tai jos lapsia on yksi kumpaakin sukupuolta - he saavat ikään kuin kaupan päälle ehkä hiukkasen enemmän ymmärrystä vastakkaisen sukupuolen ajatusmaailmaan. Tottakai vanhemmuuteen ja kasvuun ihmisenä liittyy monta muutakin asiaa, jotka meitä muokkaavat tällä elämän tiellämme. Ehkä tätä asiaa olisi jännä katsoa kahden sisaren välillä, toisella vain poikia ja toisella vain tyttöjä - kummallakin samat lähtökohdat äitiyteen.
Joka tapauksessa jokainen lapsi on aivan erityinen, omanlaisensa ja äidilleen rakas ja tämän takia hän 100% varmuudella muokkaa äitinsä (ja myös isänsä) kasvua ja kehitystä ihmisenä. Itse saan käydä jo erityisen antoisia keskusteluja esikoiseni kanssa hänen kasvatuksestaan, vaikka välillä tuleekin palautetta omista onnistumisistani tai epäonnistumisistani. Ihmeellistä näissä keskusteluissa on, että minä olen jo unohtanut kaikki huonot hetket tai ainakin tuntuu siltä, että muistoissani ovat huomattavasti paremmin pysyneet joko hauskat tai ihanat hetket.
