Pääsiäisen odotusta

Pääsiäisen vietto on minulle jollain lailla kuitenkin pyhää. Muistan lapsuuden pääsiäisistä miten pääsiäissununtaita odotinkaan, silloin sai vasta herkkuja ja oli juhlan tuntua. Pitkäperjantai oli nimensä veroinen, keksipä äiti mitä ohjelmaa tahansa meille lapsille, tuntui päivä aina pitkältä.

Omien lasten kanssa en hirveästi ole perinteitä pääsiäiseen luonut. Yhdessä olemista ja hyvää ruokaa. Ja tietenkin kukko munii ne pakolliset suklaamunat lapsille pääsiäissunnuntaina ja -maanantaina. Aamiaisella maalataan munia ja syödään maalaamattomia, eihän nyt kenenkään taideteoksia saa rikkoa! 

Juhlaruokia ja pääsiäisen juhlaa vietetään niin ikään vain sunnuntaina ja maanantaina. Lankalauantaina poltellaan kokkoa jos saaressa kelit sallivat. Tänä vuonna polttelin roskia nuotiolla jo eilen. Ihmeen terapeuttista toimintaa.

Huomiseen juhlaan paistuu tänään iltaan saakka ulkona tulella pulled lam. Sitä odotellessa ihanaa pääsiäisen aikaa sinulle! 

Kohta - ihan kohta on sen aika!

Kun pääsee taas mökille. Meillä on selkeä tauko talvella ja keväällä palaamme kesäkotiin yhdessä muuttolintujen kanssa, kunhan jäät sulavat myös venesatamasta. 

Saarimökissä on hyvät ja huonot puolet. Huonoa on, että jokainen tarvikkeita vaativa isompi projekti vaatii joko huolellista ajoitusta ja suunnittelua tai paljon rahaa. Hyvää onkin sitten kaikki muu.

Voi sitä onnen tunnetta, kun ensimmäisen kerran keväällä saa astua veneeseen. 

Ystävyyden siteitä

Niitä venytellään ja testataan aina silloin tällöin. Siinä samalla on hyvä pysähtyä itse miettimään, millainen ystävä minä olen? 

Haluaisin olla ystävänä sellainen, että toiselle jäisi tunne, että hän saa minulta ystävyydestämne jotain hänelle todella arvokasta. On jännä miten erilaisia ystävyyssuhteita voi yhdellä ihmisellä olla ympärillään. 

Itselläni on ollut onni elää muutamaa lähes koko elämäni mittaista ystävyyttä, joiden lisäksi vielä matkan varrelta on löytynyt lisää uusia ystäviä. Osa heistä on kulkenut kanssani vain pienen hetken ja osa jäänyt isommaksi osaksi elämääni.

Valitettavasti työni mukana on tullut myös aimo annos epäluuloa ihmisiin. Työni on sellaista, että asiakkaat ovat mielellään ystäviä kanssani, mutta vain niin kauan kuin siitä on heille hyötyä. Toisaalta surullista, toisaalta taas tällaisetkin ihmiset rikastuttavat elämääni ja onhan heissäkin poikkeuksia, jotka saattavat yllättää minut aitoudellaan! 

Kun asiaa oikein pohtii, yleensäkin ihmisten kohtaaminen ja miten sen kokee riippuu kaikkein eniten omasta itsestään.