Aurinkoista vai harmaata - päätä itse

Vain sinä voit muuttaa oman elämäsi

Joinakin aamuina heräät tasaisen harmaaseen vesisateeseen, eikä auringosta ole tietoakaan muualla kuin viime kesän ainoana hellepäivänä nappaamassasi profiilikuvassa. Kuitenkin nouset sängystä autuaana venytellen ja puristatpa pienen hymyntapaisenkin puolisolle. Tai vaihtoehtoisesti nouset naama nyrpällään, toteat ääneen kelin surkeuden ja ilmoitat, että päivästä voi tulla vain huono. Ja siinä se, sinä itse teit juuri noin siitä huonon!

Asenne ratkaisee aina! Jopa siellä kaikkein synkimmissä syövereissä velloen, voit silti kaivaa jotain hyvää jostain, ihan itse. Kukaan muu ei voi tulla sinun sisällesi ja muuttaa ajatusmaailmaasi positiivisemmaksi.

Toki mielialaan vaikuttavat monet asiat ja sellaisen henkilön, jonka asiat ovat hyvin on helpompi hymyillä. Harmi kyllä, aika harva osaa löytää ne hyvät puolet elämästään ennen kuin ne ovat jo mennyttä.

Tänään katson kaikkea aurinkoisten lasien lävitse, mitä siitä jos välillä näkökentässä jotain harmaata vilahtaakin, käännän itsepäisen päättäväisesti katseeni kohti kirkkautta ja iloisempaa huomista. Asiaa auttaa kummasti myös kunnollinen aamupala ja oikein valitut vitamiinit lasissa - hyvinvoiva kroppa jaksaa hymyillä hitusen helpommin!

Nautitaan jokaisesta hetkestä!

Kevään eka kerta

Puolen talvea siitä haaveillaan - ensimmäinen mökkiviikonloppu keväällä. Kylmää ja vielä kylmempää, mutta onneksi myös hitusen aurinkoa.

Yksi iso osa jokaista viikonloppua on se suuri kysymys, mitä syötäisiin. Vaihtoehtoja on paljon, grillausta, nuotioruokaa tai Harvian savustus-loimutuspöntöllä valmistettua. Toki paljon riippuu aina sattumastakin, jos naapuri kantaa kalaa suoraan verkoilta tuuppaamme kaupan ostokset pakastimeen ja menu vaihtuu lennossa.

Tänä vuonna ensimmäisen viikonlopun eväiksi valikoitui loimulohta ja toiselle päivälle grillikanaa lisukkeineen. Toteutamme enemmän kuin mielellään tyttäremme ruokatoiveita, onhan upeaa jos reilu kymmenvuotias osaa nimetä oikeasti hyviä ruokia monipuolisesti. Toki äitiinsä ei hän siinä ole tullut, koska lempiruokiin sisältyvät erityisesti "luukana" ja ribsit. Voi sitä ihanaa näläntunnetta, jota ensin on houkuteltu aamusta lähtien pihan siivouksella ja kevätkunnostuksella.

Me olemme siinä erityisen onnellisessa asemassa vielä toistaiseksi, että yksi ihana naapuri on tarkistanut jo ennen meitä mökin mahdolliset talvivauriot. Näin ollen tiedämme, että mökki on pystyssä ja ehjänä saaressa sinne saapuessamme. Veneellekin on löytynyt mainio talvisäilö, nostoineen, laskuineen ja huoltoineen - hyvästä palvelusta maksaa mielellään.

Keväällä alkaa jotakin uutta

Nyt kun on aikaa,

saan tänä vuonna seurata kevään kulkua täällä kotimaisemissa Suomen kevään tahdissa. Useana edellisenä keväänä olen reissannut Suomen ja Saksan väliä ja siinä samalla olen tietenkin tullut vertailleeksi kevään tuloa kahdessa eri tahdissa. Kun Saksassa kukkivat puut ja pensaat, alkaa Suomen kevät vasta hitaasti paljastumaan lumen alta hennosti ruskeasta vihreään taipuen.

Saaristossa ja eritoten saaressa tulee kevät vielä hitusen hitaammin kuin mantereella. Kevätpihan siivouksen voimme aloittaa vasta kun jäiden lähtö sen sallii. Oma ranta ja venepaikka sulavat hitaasti ja näin ollen joudumme odottamaan malttamattomina kevään ensimmäistä mökkiviikonloppua. Toisaalta odottaminen on ihanaa ja tuntuu hyvältä ja ihmeellisen rentouttavalta miettiä kesän suunnitelmia ja projekteja kotisohvalla.

Olen listannut itselleni NYT toteutettavia "sitkun" asioita, kuten tänä vuonna vihdoinkin kasvatan mökin pihan kukkaset itse siemenistä, istutan taas puikuloita koko (yhden neliön kokoisen) perunamaan täyteen ja muistan myös pitää hyvää huolta kasveistani. Perustan myös uuden kasvimaan saareen. Ihana mieheni lupasi rakentaa siihen lavan netistä löytämäni mallin mukaan. Peurojen ja pupujen kiusaksi laitetaan kasvimaan päälle verkkoja ja jokaiseen kukkapenkkiin reunoille itse siemenestä kasvattamiani samettikukkia. Näin saan myös itse nauttia näistä kukinnan ja sadonkorjuun aikaankin. Kyllä eräänä keväänä itku pääsi, kun peurat olivat ensin keväällä syöneet kaikkien tulppaanien kukat ja myöhemmin kesällä samalla tyylillä putsasivat vielä auringonkukkien kukatkin. Pelkät kukanvarret eivät näytä kovinkaan kauniilta kukkapenkissä.

Uuden kynnyksellä

Miten ihmeessä jokin sellainen voi jännittää ja pelottaa, josta olen aina haaveillut? Ehkä juuri siksi, että nyt on aika näyttää toteen jotain sellaista, joka on ollut tähän saakka vain haave. Nyt on se hetki, kun minun ihan itse on todistettava, että se on oikeasti mahdollista.

Nyt pitäisi tuoda jotenkin käytäntöön se kaikki, jonka olen jo haaveissani suunnitellut. Aloitin jo viikko sitten, täytän kalenteria ja jäsentelen asioita oikeaan järjestykseen. Tällä kertaa olen itse itseni pomo - saa nähdä osoittaudunko vielä niin hyväksi työntekijäksi, että voisin ansaita joskus kehuja tai jopa palkankorotuksen. Entä jos olenkin tiukka itselleni, liiankin tiukka ja annan vain varotuksia tai jopa järjestän yt-neuvottelut!

Jotta minun ei tarvitsisi pelätä yt-neuvotteluja, vaan voisin sen sijaan odotella ansaittua palkankorotusta on suunnitelmien oltava hyviä ja realistisia ja niitä on noudatettava täsmälleen.

Tästä alkaa nyt jotain ihan uutta ja jännittävää - ja aion nauttia siitä, mitä teen! Haluan herätä aamuisin taas motivoituneena uuteen päivään ja aloittaa sen hymyillen ja täynnä energiaa.