Ihana äitienpäivä

Sunnuntaina juhlimme äitiä. Täytyy rehellisesti sanoa kaikesta sydämestä, että kyllä kannatti herätä aamuviideltä vieraassa maassa ja matkata kahdeksan tuntia kotiin. 

Se ihana tunne, kun kaikki lapset, omat vanhemmat ja pieni lapsenlapseni olivat siinä ympärilläni. Parempaa lahjaa en olisi voinut saada! Ensimmäinen äitienpäiväni mummina. 

Toki matkan kärsimykset eivät olleet kovinkaan mainittavat. Lähtö oli aamulla niin aikaisin, että hotellin aamiaisesta ei vielä ollut tietoakaan. Lentokentältä saimme sentään kahvit mukaan ja koneessa toiset. Kööpenhaminassa seuraavaa lentoa odotellessa ihana kollegani tarjosi minulle tyylikkäimmän äitienpäiväaamisen ikinä; blini graavilohella, smetanalla ja mädillä erinomaisen valkoviinin kera. 

Juhlimista

Pikku-Nallen vanhemmat juhlivat tässä taannoin ansaitusti syntymäpäiviä ja ymmärtääkseni siinä samalla myös ihanaa omaa vauva-arkeaan. Pikkuisen yökyläily herätti minussa taas niin erikoisia mietteitä. Syytettäköön niistä nyt sitten vaikka tätä ikää.

Nuorena bilettäminen oli ehdottamasti ihan parasta, mistähän se johtuu, että mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän se kiinnostaa?

Nykyään tuntuu aivan utopistiselta ne omat biletykset noin karkeasti arvioiden 100 vuotta sitten. Iltaa aloiteltiin siinä neljän kuuden välillä, puolen yön jälkeen baariin ja siitä jatkettiin siellä hamaan tappiin eli valomerkkiin saakka. Lisäksi vielä satunnaiset jatkot siihen päälle. Ja ihan oikeasti, se oli hauskaa elämää silloin, isolla E:llä. 

Kuitenkin silloin kauan sitten haaveilin perheestä ja onnellisen perheen onnellisesta lauantai-illasta.

Sauna, lasi hyvää punaviiniä ruoan kanssa, perhe tai edes osa siitä ympärillä ja niinpä vain se onni onkin nyt ja tässä. Ja mistä haaveilen, että ihan vain yhden kerran jaksaisin bilettää ihan niin kuin ennen!

Ei siksi, että kaipaisin sitä niin kovin, vaan että tuntisin siinä samalla itseni vielä hetken ihan yhtä nuoreksi kuin silloin!