Juhlimista

Pikku-Nallen vanhemmat juhlivat tässä taannoin ansaitusti syntymäpäiviä ja ymmärtääkseni siinä samalla myös ihanaa omaa vauva-arkeaan. Pikkuisen yökyläily herätti minussa taas niin erikoisia mietteitä. Syytettäköön niistä nyt sitten vaikka tätä ikää.

Nuorena bilettäminen oli ehdottamasti ihan parasta, mistähän se johtuu, että mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän se kiinnostaa?

Nykyään tuntuu aivan utopistiselta ne omat biletykset noin karkeasti arvioiden 100 vuotta sitten. Iltaa aloiteltiin siinä neljän kuuden välillä, puolen yön jälkeen baariin ja siitä jatkettiin siellä hamaan tappiin eli valomerkkiin saakka. Lisäksi vielä satunnaiset jatkot siihen päälle. Ja ihan oikeasti, se oli hauskaa elämää silloin, isolla E:llä. 

Kuitenkin silloin kauan sitten haaveilin perheestä ja onnellisen perheen onnellisesta lauantai-illasta.

Sauna, lasi hyvää punaviiniä ruoan kanssa, perhe tai edes osa siitä ympärillä ja niinpä vain se onni onkin nyt ja tässä. Ja mistä haaveilen, että ihan vain yhden kerran jaksaisin bilettää ihan niin kuin ennen!

Ei siksi, että kaipaisin sitä niin kovin, vaan että tuntisin siinä samalla itseni vielä hetken ihan yhtä nuoreksi kuin silloin!