Kaalikääryleet

Syksyn myötä on huomioni kokkailussa siirtynyt hitusen enemmän perinneruokien puolelle. Hyvät kaalikääryleet ovat olleet haaveissani jo kauan, niitä saa aina vain harvemmin kaupasta. Niinpä oli pakko testata, millaiseen lopputulokseen itse tehtynä pääsen.

Jostain syystä en halunnut tehdä niitä tavallisesta kaalista vaan savoijinkaalista tai lehtikaalista. Tällä kertaa savoijinkaalia löytyi lähikaupasta isommilla lehdillä, joten päädyin siihen. Täytteen ohjeita selailin netistä. Halusin kuitenkin tehdä niitä ihan oikeita ja perinteisiä, joten turvauduin aina yhtä luotettavaan Perinneruokia maakunnista -kirjaani. 

Yllätyin, ettei valmistaminen nyt ollutkaan niin työlästä. Kevätkääryleet ovat pilkkomisineen paljon työläämpiä. Lopputulos oli huikean herkullinen. Vaikkakin vävypojan aiheellinen  kommentti: "Nää vois maistua enemmän kaalille." Vahvisti omankin käsitykseni, että ensi kerralla käytän oikeaa kaalia. Samoin ymmärrän, ettei riittävän pitkä haudutusaika jälkilämmössä tarkoita ihan puolta päivää. 

Yhtä juhlaa

Kulunut viikko on ollut ihmeellisen ihana kaikkine kiireineen. Lapsi vietti syyslomaa kaverin mökillä ja minä keksin kaikkea kivaa itsellekin. 

Ennen lomailua ehdittiin kuitenkin alkuviikosta ihailemaan Linnanmäen valokarnevaalia yhdessä pikkupoikien ja siskosten kanssa. 

Muuten viikkoon mahtui leffaa, harvinaisen mielenkiintoinen työhaastattelu, ravintolaruokia, Horse Showta ja isomman pikkupojan 3-vuotisjuhlat. 

Juhliin tein lauantaiaamuna neljä kantarellipiirakkaa. Siinä kului hetki jos toinenkin niitä paistellessa.

Sunnuntaina kuitenkin vedettiin viikko kasaan koko perhe yhdessä. Nuorimmainen kotiutui mökiltä ja isommatkin ehtivät äidin ruokapöytään pikkupoikia unohtamatta. 

Testasin pitaleipäohjetta Kinuskikissan sivuilta ja hyvin toimi! Leivistä tuli ihan oikean näköisiä ja niin hyviä, että isot lapset tekivät vielä niistä eväät kotiinkin mukaan.