Kotona ja töissä - kauhun tasapainoilua kaiken keskellä

Ihana mummin pieni karhunpoika kasvaa ja komistuu päivä päivältä. Pieni ja potra poika on niin miehekäs, ettei siitä saisi tyttöä edes mekkoon pukemalla. Pikku-Nalle on sellainen aurinkopakkaus, joka sulattaa sydämen kuin sydämen yhdellä pikku hymynpoikasellaankin.

Viikot vain vierivät niin hirvittävän nopeasti ja harvoin on nyt tällä hetkellä viikolla aikaa pikkuisen tapaamiseen. Onneksi vielä viikonlopuista suurin osa ainakin on ollut vapaina ja silloin ollaan vietetty kerralla useampi tunti yhdessä. Kyllä on syli tyhjä aina sen jälkeen kun pienestä eroan. Eroa kuitenkin helpottaa joka-aamuinen uusi tuore kuva pienestä, joka odottaa minua saapuneissa viesteissä toivottaen iloa jokaiseen työpäivääni. Meillä työpaikallani on tainnut jo syntyä käsite mummin "päivän kuva".

Toisaalta omakin perhe ja meidän pikkuisin, tokaluokkalainenkin, kaipaa vielä äitiä paljon ja osaa tuikata kipeästi sanoillaan, kun kyselee äidin työpäivien pituutta. Mutta realistisen olen miettynyt, että töissä on käytävä ja mieluummin tietenkin teen sellaista työtä, josta saan kunnollisen korvauksen lisäksi myös tyydytystä ammatillisesti onnistuessani. Toki lyhennän sitten päivää silloin tällöin ja olen kotona odottamassa neitiä koulusta - ja voi sitä upeaa palkintoa:"Ihanaa äiti, sä oot kotona! Mä meen ulos! Heippa!"

Ehkä nämä ovat nyt niitä ruuhkavuosia, töitä, lapsia ja kaupan päälle vielä lapsenlapsikin! Voisiko elämä sen rikkaampaa olla. Ehkä on parasta nauttia tästä kaikesta juuri nyt ja sopivissa määrin kaikkia eri osa-alueita.

Parisuhde pohdintaa

On se vaan kumma juttu, miten vaikea se parisuhde välillä voi olla. Vaikka kuinka siinä vierellä on se kaikkein rakkain ja ainoa oikea - minulla ainakin. Onhan kyseessä sentään elämäni rakkaus!
Mutta kun se ei sitten kuitenkaan ole juuri sellainen kuin pitäisi. Tai ei ainakaan toimi aina kuten minä haluan.

Onneksi näistä selvitään, minä puhun ja mies kuuntelee. Minulla on nimittäin harvinaisen vähäpuheinen mies. Meillä vastakohdat todellakin täydentävät toisiaan. En tiedä sitten miltä se ulkopuolisen tai lastemme silmin näyttää, toinen puhua pajattaa ja toinen on hiljaa. Turha myöskään kuvitella, että kuuntelisi kovinkaan tarkasti. Yleensä ilmoitan vielä erikseen, milloin on syytä kuunnella asiaani vähän niin kuin tarkemmin.

Välillä on pakko irrottautua arjesta näin talvellakin, kesällä se tapahtuu helposti mökillä. Talvella joutuu asiaa vähän suunnittelemaan ja ehkä miestäkin hiukan houkuttelemaan hommaan mukaan. Muutama viikonloppu sitten jätimme sisarukset toistensa huostaan ja suuntasimme auton nokan kohti erästä rannikkokaupunkia.

Mielessä oli vaikka mitä mukavaa mitä tehdä, osa ehdittiin osa jätettiin ensi kertaan. Ajomatkaa kesti jo vajaat parisen tuntia ja sitä varten olimme valinneet yhdessä musiikkia kuunneltavaksi. Samoin pysähdyspaikka oli tarkoin valittu ja täytti kyllä odotukset lounaan suhteen. Perillä hotelli löytyi sen kummempia etsimättä ja huoneenkin saimme heti. Sitten vain laatuaikaa viettämään. Kierreltiin kaupungilla, syötiin erinomaisesti ja käytiinpä vähän olutbaarissakin. Iloisena plussani oli siellä tiskin takana tuttu kaveri menneisyydestä ja ilta vierähti aika myöhäiseksi. Kaikin puolin siis mukavaa ja luvattiin yhdessä yritää toteuttaa tällaista vähän useammin kuin kerran viiteen vuoteen.

Arki on sen jälkeen ollut taas huomattavasti sujuvampaa. Niin se vain taitaa olla, että kun välillä keräilee vähän hyviä hetkiä varastoon, niin suhde kantaa taas kauemmin yli pienten ja suurempienkin karikoiden.