Mutta kun se ei sitten kuitenkaan ole juuri sellainen kuin pitäisi. Tai ei ainakaan toimi aina kuten minä haluan.
Onneksi näistä selvitään, minä puhun ja mies kuuntelee. Minulla on nimittäin harvinaisen vähäpuheinen mies. Meillä vastakohdat todellakin täydentävät toisiaan. En tiedä sitten miltä se ulkopuolisen tai lastemme silmin näyttää, toinen puhua pajattaa ja toinen on hiljaa. Turha myöskään kuvitella, että kuuntelisi kovinkaan tarkasti. Yleensä ilmoitan vielä erikseen, milloin on syytä kuunnella asiaani vähän niin kuin tarkemmin.
Välillä on pakko irrottautua arjesta näin talvellakin, kesällä se tapahtuu helposti mökillä. Talvella joutuu asiaa vähän suunnittelemaan ja ehkä miestäkin hiukan houkuttelemaan hommaan mukaan. Muutama viikonloppu sitten jätimme sisarukset toistensa huostaan ja suuntasimme auton nokan kohti erästä rannikkokaupunkia.
Mielessä oli vaikka mitä mukavaa mitä tehdä, osa ehdittiin osa jätettiin ensi kertaan. Ajomatkaa kesti jo vajaat parisen tuntia ja sitä varten olimme valinneet yhdessä musiikkia kuunneltavaksi. Samoin pysähdyspaikka oli tarkoin valittu ja täytti kyllä odotukset lounaan suhteen. Perillä hotelli löytyi sen kummempia etsimättä ja huoneenkin saimme heti. Sitten vain laatuaikaa viettämään. Kierreltiin kaupungilla, syötiin erinomaisesti ja käytiinpä vähän olutbaarissakin. Iloisena plussani oli siellä tiskin takana tuttu kaveri menneisyydestä ja ilta vierähti aika myöhäiseksi. Kaikin puolin siis mukavaa ja luvattiin yhdessä yritää toteuttaa tällaista vähän useammin kuin kerran viiteen vuoteen.
Arki on sen jälkeen ollut taas huomattavasti sujuvampaa. Niin se vain taitaa olla, että kun välillä keräilee vähän hyviä hetkiä varastoon, niin suhde kantaa taas kauemmin yli pienten ja suurempienkin karikoiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti