Ei auta ajankäytönhallinnan kurssit, eikä useampikaan kalenteri, olen kuin kroonisessa rahapulassa elävä tuhlari, mutta rahan sijaan minulta tuhlaantuu aikaa! Auts! Luulen että kyse on enemmänkin asenteesta ja päättäväisyydestä, kuin todellisesta aikapulasta.
Käytännössä tiedän kyllä, miten saan arjen rullaamaan ja löydän sieltä niitä kullan arvoisia omia yksityisiä hetkiäkin ihan vain itselleni - voi kumpa löytäisin itseni siinä omassa hetkessäni vielä nauttimasta jostain kaloreita kuluttavasta liikunnasta! Haalin välillä liikaa tehtäviä, ahdan ne kalenteriin, jotta tulevat tehdyksi ja stressiä pukkaa.
Tekosyiden varjolla ovat toiset tekemiset tärkeämpiä kuin toiset. Työpäivä venyy välillä kuin huomaamatta. Joskun on IHAN PAKKO vielä tehdä muutama tosi tärkeä asia huomiselle valmiiksi.
Tänään aamulla kouluun ja töihin lähtö tohinoissa huomasimme yllättäen, että nuorimmainen onkin kuumessa. Ei hän sitä itse osannut sanoa mitenkään, olipahan vain harvinaisen hidas ja nihkeä aamutoimissaan, kunnes äidin tuntosarvet halauksen myötä laittoivat asian merkille. Siinä sitten vaihdettiin vauhdissa auton ajosuunta koulun sijasta lääkäriin ja antibioottikuurin kanssa kotiin lepäämään. Lapsen nukkuessa kuumettaan pois, sain kuin varastettua aikaa ihan vain itselleni.
Pitkään mietin mitä sillä tekisin, nautin kupin kahvia ja toisen kupillisen erinomaista vitamiinijuomaa omaa terveyttäni turvaamaan. Aika pian vaihtui pakollisen kotipäivän harmitus väistymään. Hetken ehdin hoitamaan töitä koneelta, mutta suurin osa päivästä meni lapselle ääneen lukiessa, joulukoristetita tutkiskellessa sekä muissa erityisen tärkeissä hoitotehtävissä. Tuntuupa nyt hyvältä, olo on ihanan rauhallinen ja huomenna jaksan taas varmasti nousta aamulla astetta verran reippaammin aamuuni.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti