Näytät väsyneeltä!

Kiitti vaan kohteliaisuudesta!
Näin lausui aina niin kohtelias esimieheni, firmamme vajaa kolmekymppinen toimitusjohtaja. Kaveri on ihan juniori, eikä tietenkään voi ymmärtää keski-ikäisen naisen sielunelämää, stressiä tai edes arkielämää.

Tottakai olen väsyneen näköinen, pyöritän (tällä hetkellä) uskomattoman stressaavan päivätyön lisäksi yhtä perhettä, koitan vielä harrastaa jonkin asteista liikuntaa ja elää sitä ihan omaakin elämää.
Sitä paitsi, tänään oli "tukka huonosti" -päivä, ehkäpä syy olikin siinä.

Joka tapauksessa tämä tökerö, vaikkakin varmasti hyvää tarkoittava lausahdus antoi taas lisäpontta hoitaa itse itseäni entistä enemmän. Uuden vuoden lupauksen tein vuodenvaihteessa pitkästä aikaa - Lupasin pyhästi hoitaa itseäni paremmin kuin viime vuonna. Edellisestä lupauksestani on kulunutkin jo seitsemän vuotta ja sen lupauksen olen pitänyt. Ehkä nyt siis olikin jo seuraavan lupauksen aika ja toivottavasti se on myös oleva pysyvä vähintään sen seitsemän vuotta.

Liian usein menee kaikki muu oman itseni edelle. Vuoden alku on ollut lupaava, ensimmäinen ylimääräinen kilo on karistettu. Seuraavat kilot tippuvatkin helpommin, siitä pitää huolen uusi painonhallintatuote, joka kuuluu työsuhde-etuihin. Nyt vain pitää kiskoa itsensä liikunnan pariin mahdollisimman monta kertaa viikossa. Onneksi mieheni on siinä erityisen avulias, hän mielellään kävelyttää vaimoa iltalenkeillä omien juoksulenkkiensä lisäksi. Toinen loistava tuki on eräs hyvä ystäväni. Tunnustin hänelle, että minun on tosi vaikeaa sopia etukäteen aikaa, jolloin mentäisiin uimaan tai treenaamaan. Ihana ystävä totesi siihen:"Ok, tehdään sitten niin, että pidät kassin autossa valmiina ja minä soittelen ja ehdottelen aikoja omien aikataulujen mukaan ja sinä lähdet mukaan jos se sopii." Nyt on treenikassi autossa ja puhelin päällä soittoja odotellessa. Voi miten tuosta tuli hyvä mieli!- Ystävät ovat aarteita, vaalitaan niitä!