Pientä ja ihmeellistä

Pieni ihminen on saanut nimen. Joulu oli hitusen erilainen pikkuriikkisen ihmisen näkökulmasta ja tietenkin 8-vuotias toi siihen oman täydellisen taikansa. Joulupukki vakuutti edelleen ja jotenkin se tuntui oikein hyvältä.

Ihanaa kun on lunta ja pakkasta, talvi tuntuu nyt talvelta. Varsinkin kun saa nukkua villasukat jalassa ja ilma on niin raikasta että! Sellainen ihana onni minulla onneksi on kuin aviomies, joka lämmittää ja rapsuttaa auton lasit aamuisin valmiiksi puhtaaksi. Tunnen selässäni naapurin rouvan kateellisen katseen, kun hän rapsuttelee omaansa ja minä astun autooni ja lähden liikkeelle. Ihana tapa osoittaa välittämistä.

Arki pyörii ihanan tasaisesti joulun pyhien jälkeen ja tuntuu oikeastaan hyvältä, kun ollaan taas päästy normaaliin rytmiin kiinni. Työ vaatii osansa, mutta onneksi sen vastapainona on jotain aivan ihanaa - perhe!

Mummin tulikoe on nyt suoritettu. Pieni ihminen oli meillä yökylässä viikon vajaa kolmikuisena ja hienosti sujui. Vanhemmat ovat opettamalla opettaneet lapselleen rytmin ja tein ohjeiden mukaan, sain pienen pysymään hereillä illalla 18-20 välisen ajan ja voi miten helppoa sitten olikin! Pikkuinen nukahti siinä iltayhdeksän aikoihin ja nukkui aamuviiteen, söi ja nukkui kahdeksaan. Sitten noustiin ylös ja 8-vuotias täti halusi ehdottomasti hoitaa aamusyötön, joten pullo käteen ja vauveli syliin ja mummi otti kahvikupin omaan käteen. En olisi heti arvannut, että homma voi toimia nuin helposti. Lupaan ottaa pikkuruisen yökyläilemään useamminkin.